Laatua verkko-opetuksen suunnitteluun
Jyväskylän yliopisto, Leena Hiltunen

Verkon kautta opiskeltaessa opettaja ei ole enää fyysisesti läsnä oppimistilanteessa. Suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu kirjoitetun tekstin kautta ilman että näkisimme tai kuulisimme kanssaoppijoitamme. Suurin osa uudesta tiedosta luodaan vuorovaikutuksessa muiden oppijoiden ja opettajan kanssa. Oppiminen ja opettaminen eivät ole enää sidoksissa tiettyyn instituutioon kuten kouluun tai yliopistoon. Teknologia tarjoaa helpon pääsyn oppimisen lähteille ja paremmat mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen.

Verkko-opetuksen suunnittelu vaatii kuitenkin hyvää suunnittelua, dokumentointia ja jonkunlaista standardoitua suunnittelumenetelmää suunnittelun ohjenuoraksi. Huolellisella suunnittelulla voimme käyttää uutta teknologiaa toteuttaaksemme uusia asioita uudella tavalla, sen sijaan, että tekisimme samoja vanhoja asioita eri tavalla. Meillä on myös entistä paremmat mahdollisuudet ottaa erilaiset oppijat huomioon erilaisilla toteutuksilla suunnittelemalla verkkoon toteutettavat rakenteet ja aktiviteetit huolella.

Keskeisinä ongelmina suunnittelussa ovat, kuinka toteuttaa rakenteinen oppimateriaali, joka hyödyntää verkkoa parhaalla mahdollisella tavalla, sekä kuinka ja missä vaiheessa integroida oppimista tukevat ja edistävät pedagogiset käytänteet opetukseen. Verkko-opintojaksojen toteutuksen suunnitteluun ei ole tähän saakka ollut olemassa mitään tiettyä yleispätevää ja hyväksi havaittua käytäntöä tai suunnittelumallia. Joitakin raportoituja kokeiluja yksittäisistä opintojaksoista toki löytyy (esim. White 2000, Montilva 2000), samoin joitakin ohjelmistotekniikkaa (esim. Baloian et al. 2001) tai instructional designia (esim. Angleda 2002) hyödyntäviä prosessikuvauksia. Näissä kaikissa on kuitenkin yksi yhteinen vika, ne eivät tue digitaalisen materiaalin integrointia pedagogisiin käytänteisiin eivätkä kognitiivisten ja kommunikointityökalujen hyödyntämistä oppimisessa. Osassa pedagoginen suunnittelu on toki huomioitu jossain määrin, mutta pedagoginen suunnittelu jää siihen, että suunnittelun alussa määritetään koko opintojaksolle yhteinen pedagoginen lähestymistapa. Koko sisällön oletetaan siis sopivan samaan muottiin.

Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitoksella on kehitetty verkko-opetuksen suunnittelun tueksi ohjelmistotekniikan metaforia hyödyntävä suunnittelumalli. Mallin pohjan luovat aihetapaukset (sisällöt), joiden ympärille oppimistilanteet luodaan liittämällä sisältöön kulloinkin parhaiten sopivat pedagogiset sekä tekniset toteutukset. Tätä ns. aihetapauslähtöistä verkkokurssien suunnittelumallia voidaan hyödyntää sekä verkko- että monimuoto-opetuksen suunnittelussa. Menetelmä sisältää viisi vaihetta: tausta-analyysi, sisällönsuunnittelu, pedagoginen suunnittelu, tekninen suunnittelu sekä toteutus ja arviointi.

Menetelmässä lähdetään liikkeelle tausta-analyysistä, jossa kartoitetaan verkon tuomat lisäarvot nykyiseen työskentelytapaan verrattuna ja verkon tuomat hyödyt, verkon rooli opetuksessa sekä muut toteutukseen vaikuttavat asiat. Tällöin tiedetään jo varsinaisen suunnittelun aikana, ovatko ideamme käyttökelpoisia. Myös oppimisen tavoitteet opintojaksotasolla sekä sisällön suuntaviivat (mm. keskeisimmät käsitteet) pääpiirteissään määritellään jo tausta-analyysivaiheessa.

Varsinainen opintojakson suunnittelu lähtee kuitenkin usein liikkeelle sisällöistä, koska kurssien täytyy sisällöltään niveltyä yhteen muun opetustarjonnan kanssa. Myös aihetapauslähtöinen suunnittelumalli lähtee liikkeelle sisällöistä ja sisällönsuunnittelusta, mutta sisältöjen lisäksi painotetaan oppimistilanteiden suunnittelua. Sisältö kirjataan aihetapauksiksi ja sisällön (aiheiden) väliset suhteet kirjataan nk. aihetapauskaavioon (vrt. ohjelmistotuotannon käyttötapauskaavio). Aihetapaukset ovat lyhyitä kuvauksia kurssin yksittäisistä aiheista. Aihetapauskaavio osoittaa opintojakson sisältöjen väliset suhteet: mikä on esitietona toiselle ja mikä voidaan suorittaa seuraavana.

Sisällönsuunnittelun jälkeen siirrytään suunnittelemaan oppimistilanteita, jolloin haluttuihin sisältöihin liitetään pedagogiset valinnat. Pedagogisen suunnittelun aluksi tehdään päätökset verkon roolista, eli mitkä osat kurssista toteutetaan verkossa ,ja miten verkkoa hyödynnetään (itsenäisesti tehtäviä tehden, lähiopetuksen tukena, monimuoto-opetuksena vai kokonaan verkko-opetuksena). Tämän jälkeen kirjataan ylös oppimisen tavoitteet (tiedot ja taidot, joita tavoitellaan) ja etsitään aihetapauksiin parhaiten sopiva didaktinen malli sekä pedagogiset lähestymistavat. Näiden valintaan vaikuttavat mm. valittavat toimintastrategiat sekä vuorovaikutuksen määrä ja laatu. Pedagogisiin valintoihin sisältyvät myös opettajan ja oppijoiden suorittamat aktiviteetit sekä suoritettavat oppimistehtävät. Vasta oppimistilanteiden suunnittelun jälkeen siirrytään tekniseen suunnitteluun.

Jos opintojaksolla halutaan painottaa jotain tiettyä pedagogista lähestymistapaa (esim. ongelmalähtöisyyttä), suunnittelumallista saadaan pedagogiikkalähtöinen muuttamalla sisällönsuunnittelun ja pedagogisen suunnittelun vaiheiden järjestystä. Tällöin tausta-analyysin jälkeen suunnitellaankin ensin pedagogiset valinnat ja sisältö sovitetaan tämän jälkeen valittuun pedagogiseen lähestymistapaan.

Teknisessä suunnittelussa etsitään tekniset ratkaisut siihen, kuinka sisällöt ja pedagoginen toiminta saadaan toteutettua käytännössä suunnitelmien mukaan. Teknisessä suunnittelussa laajennetaan aihetapauskuvaukset ns. tuotantokäsikirjoitukseksi, jossa sisältö nivotaan yhteen suunnitellun pedagogiikan kanssa. Tekniseen suunnitteluun sisältyy myös mm. opintojakson käyttöliittymän suunnittelu, mahdollinen oppimisalustan valinta sekä ylläpidon suunnittelu.

Kun tekninen suunnittelu on riittävän tarkka, päästään varsinaiseen toteutukseen. Toteutuksen jälkeen arvioidaan vielä suunnitelmien toteutuminen ja mietitään mahdolliseen jatkokehitykseen liittyviä asioita.

Edellä kuvattu menetelmä mahdollistaa täydentävän ja toistavan verkkojaksojen suunnittelun ja toteutuksen sekä aiempien toteutusideoiden ja oppimisaihioiden hyödyntämisen. Menetelmä on käytössä Jyväskylän yliopiston omassa opetuksessa ja siitä on saatu erinomaisia tuloksia.