Opetus- ja tutkimusverkostojen vaikutus opetuksen käytäntöihin
Oulun yliopisto, Niina Impiö, Essi Vuopala, Piritta Leinonen

Esitysmateriaalin linkki

Verkostoituneet työskentelymallit ovat tulleet sekä koulutuksen tarjoamaan formaaliin että työelämän informaaliin oppimiseen. Erityisesti työelämässä, verkostoon perustuvat yhteisöllinen eli kollaboratiivinen oppiminen ja työskentely nähdään osana asiantuntijuuden kehittämistä (Alexander, 2003). Formaalin koulutuksen sijaan oppiminen työelämässä tapahtuukin usein eri asiantuntijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Kun asiantuntijat työskentelevät keskenään ja ratkaisevat asteittain syveneviä ongelmia, he jakavat omaa tietämystään toisilleen. Verkostoituneet työskentelymallit perustuvat tähän asiantuntijoiden väliseen työskentelykulttuuriin, joka tukee samalla verkoston jäsenten oman asiantuntemuksensa syvenemistä (Barab, MaKinster & Scheckler, 2003).

Tietoyhteiskuntakehityksen myötä monen ammatin tapaan myös opettajan työ on muuttumassa. Opettamisen kysymykset ovat jatkuvassa muutospaineessa: tieto lisääntyy ja uusiutuu jatkuvasti sekä käsitykset hyvästä oppimisesta muuttuvat. Opettajan työ on muuttumassa yksin toimimisesta yhteisölliseksi tiedon jakamiseksi (Eloranta & Virta, 2002). Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien keskinäinen asiantuntijamainen työskentely on sidoksissa siihen, miten laadukkaita oppimistuloksia heidän opettamansa opiskelijat saavat (Goddard, Hoy & Woolfolk Hoy, 2004). Kun opettajat työskentelevät keskenään asiantuntijamaisesti, eli ratkaisevat yhdessä laajoja ongelmia, usein myös heidän ohjaamissaan opiskelutilanteissa käytetään samanlaisia uutta tietoa rakentavia toimintatapoja, jotka johtavat opiskelijoiden syvälliseen työskentelyyn. Tässä esityksessä kuvataan opetus- ja tutkimusverkostojen toimintatapojen välittymistä verkko-opetuksen tilanteisiin kysymällä ”Miten verkostojen sisällä jaettu asiantuntijuus näkyy opetuksen suunnittelussa?” ja ”Miten opettajien verkostoitunut toiminta välittyy opiskelijoille?”.

Verkostossa tarjotun opetuksen etuina ovat mm. kurssisisältöjen monipuolisuus sisällöissä ja ohjauksen järjestämisessä. Verkostossa toteutetussa opetuksessa välittyy myös useiden eri opettajien pedagogiset käyttöteoriat, jotka voivat parhaimmillaan tarjota opiskelijoille vaihtelevia työskentelytapoja. Samalla uhkana on, että monipuolisuus tuo mukanaan sisältöjen pirstaloitumisen, jolloin opiskelijalle ei muodostu kurssista loogista kokonaisuutta. Jotta opetusverkostot voivat tukea laadukasta oppimista, on tärkeää pohtia, miten yhteissuunnittelulla onnistutaan luomaan oppimisympäristöstä yhtenäinen kokonaisuus.

Oulun yliopiston Koulutusteknologian tutkimusyksikkö on osa paikallisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä opetus- ja tutkimusverkostoja (esim. Kasvatustieteellisten tiedekuntien virtuaaliyliopistohanke KasVi, ITU-hanke, Le@rn-hanke, Kaleidoscope–tutkimusverkosto). Tutkimusyksikkö tarjoaa arvosanaopetusta kasvatustieteestä (syventävät opinnot) ja koulutusteknologiasta (perus- ja aineopinnot). Yksikkö on myös mukana erilaisissa henkilöstö- ja täydennyskoulutushankkeissa. Tässä esityksessä tarkastellaan käytännön case–esimerkkien kautta erilaisissa yhteistyöverkostoissa toteutettuja kursseja opetuksen suunnittelun ja opiskelijapalautteen näkökulmista. Esimerkkeinä kuvataan kolme erilaista verkostomallia: koulutusteknologian opintojen toteutuksen opettaja- ja tutkijaverkosto, yliopiston ja toisen asteen oppilaitosten alueellinen yhteistyöverkosto Learn-hankkeessa sekä kansainvälinen opetusverkosto Computer Supported Collaborative Learning (CSCL) -kurssilla.

Koulutusteknologian perusopintojen toteutuksessa hyödynnetään laajasti koko koulutusteknologian tutkimusyksikön ja sen tutkimusverkostojen asiantuntemusta. Tutkimuksellisesti yksikkö on keskittynyt perustutkimukseen ihmisen yksilöllisestä ja sosiaalisesta oppimisesta sekä siitä, miten niitä voidaan teknologian avulla tukea. Erityisinä tutkimuskohteina ovat oppimisen perusmekanismit: itsesäätely, motivaatio, oppimisen strategiat ja sosiaalinen vuorovaikutus. Koulutusteknologian aineopintoihin liittyvä kurssi “Computer Supported Collaborative Learning” on toteutettu yhteistyössä Oulun yliopiston ja Turun yliopiston sekä KasVi–hankkeen kanssa. Lisäksi mukana on ollut vuosittain vaihdellen 2-3 kansainvälistä yhteistyökumppania eri yliopistoista. Tässä opetusverkostossa on hyödynnetty eri yliopistojen yhteisöllisen oppimisen teoriaan liittyvää asiantuntemusta. Tietojenkäsittelytieteen laitoksen koordinoimassa Le@rn-hankkeessa on tarjottu yhteistyössä yliopiston ja neljän toisen asteen oppilaitoksen kanssa mahdollisuutta suorittaa tietojenkäsittelytieteen opintoja toisen asteen opintojen yhteydessä. Hankkeen sisällöllisenä asiantuntijana on toiminut opetusta tarjoavan tietojenkäsittelytieteiden lai-toksen opetushenkilökuntaa ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön pedagogisena asiantuntijana koulutusteknologian tutkimusyksikön edustajat. Opetuksen toteutuksesta paikallisissa oppilaitoksissa ovat vastanneet koulujen tuutoriopettajat.

Kolmen eri verkostomallin antamien kokemusten perusteella voidaan todeta yleisesti, että opetus- ja tutkimusverkostojen toiminta näkyy kurssien sisällöissä ja opiskelu- ja opetuskäytänteissä. Asiantuntijuuden jakaminen opetusverkostoissa edellyttää uusien työskentelymallien oppimista. Keskeistä opettajien ja tutkijoiden yhteisöllisessä tiedonjakamisessa on, miten pedagogisilla ratkaisuilla onnistutaan yhdistämään erilaiset opetus-, opiskelu- ja oppimiskulttuurit.

Lisätietoja: http://www.edtech.oulu.fi/

Lähteet:
Alexander, P. (2003). The Development of Expertise: The Journey From Acclimation to Proficiency. Educational Researcher, 32(8), 10-14.

Barab, S., MaKinster, J. & Schekler, R. (2003). Designing System Dualities: Characteriz-ing a Web-Supported Professional Development Community. The Information Science, 19, 237-256.

Eloranta, V. & Virta, A. (2002). Opettajuuden ja opettajankoulutuksen haasteet. Teoksessa E. Lehtinen & Hiltunen, T. (toim.) Oppiminen ja opettajuus. Turku: Painosalama.

Goddard, R.D., Hoy, W.K. & Woolfolk Hoy, A. (2004). Collective Efficacy Beliefs: Theoretical Developments, Empirical Evidence, and Future Directions. Educational Researcher, 33(3), 3-13.