Oppimista verkostossa: yliopisto-opettajien TVT-osaamista kehittämässä
Tampereen yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Vesa Korhonen, Sarita Kaunisto-Laine, Hanne Murto

Linkki esitysmateriaaliin

VOPNet on kaksivuotinen kehittämis- ja tutkimushanke, jossa tarkastellaan yliopisto-opettajan asiantuntijuutta ja osaamista tieto- ja viestintätekniikan (TVT) opetuskäytössä. Hanke on alkanut vuoden 2005 alussa ja sen rahoittaa Tampereen yliopiston virtuaaliyliopisto. Hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä ovat TVT:a omassa opetuksessaan hyödyntävät Tampereen yliopiston opettajat. Hankkeen ensivaiheessa on selvitetty heidän TVT:n opetuskäyttönsä nykytilannetta. Tämän pohjal-ta on kehitetty kollegayhteistyöhön ja jaettuun asiantuntijuuteen perustuvaa toimintamallia, jonka avulla TVT:n opetuskäytön laajentamista ja opettajien verkostoitumista pyritään edistämään. Tätä mallia on kehitetty aineistolähtöisesti toimintatutkimuksena. Ensivaiheen tulosten perusteella mallia on lukuvuonna 2005-06 pilotoitu kahdessa Tampereen yliopiston ainelaitoksessa.

Pienryhmämentorointi ja oppimisverkostot työn ja oppimisen tukena

Toimintamallin taustalla on käsitys koulutuksellisesta tai valmentavasta mentoroinnista työn ja oppimisen tukena. Tällainen mentorointi auttaa aktoreita heidän tiedollisen ja taidollisen osaamisensa kehittymisessä. Pilottilaitosten mentorointiryhmien toiminnassa tarkoituksena on ollut kiinnittää huomiota siihen, miten yliopisto-opettajat jakavat kokemuksiaan ja tietämystään sekä miten ideat, innovaatiot ja käytännöt välittyvät ja kehittyvät tämän vertaisryhmän keskuudessa (Brown & Du-guid 2001; Palonen et al. 2004). Vertaisryhmätoiminta on toteutettu integroimalla osallistujien tarpeisiin perustuva vuorovaikutteinen taitokurssi. Varsinaisessa vertaisryhmätoiminnassa on pyritty edistämään ryhmäytymistä sekä tukemaan taitojen ja uusien ideoiden integrointia opettajien omaan työhön henkilökohtaisten opetuksen kehittämissuunnitelmien, konkreettisen toiminnan sekä vertaispalautteen avulla. Toiminnan kautta on pyritty vahvistamaan mentoroinnin asemaa sekä tukemaan hyvien kokemusten ja käytäntöjen levittämistä pilottilaitoksissa.

Työympäristön ja asiantuntijuuden kehittämisen tulisi tukea sekä hyvien käytäntöjen että huonojen kokemusten levittämistä ja niiden hyödyntämistä oppimisessa. VOPNet-hankkeessa toimitaan pilot-tilaitosten henkilöstön kanssa yhteistyössä ja tuetaan heidän omien kehittämishankkeidensa integ-roitumista osaksi työn tekemisen arkea. Pyrkimyksenämme on saada aikaan horisontaalinen oppimisverkosto (ks. esim. Ruotsala & Saari 2004; Poell ym. 2000), joka perustuisi toimijoiden haluun luoda ja ylläpitää kokemuksen vaihtoon ja toisilta oppimiseen perustuvia suhteita. Horisontaalisessa verkostossa, jossa toteutetaan mentorointiprosessia, on mahdollista tuoda esille paremmin koke-musperäisen hiljaisen tiedon jakaminen ja jalostaminen suoraan toimijalta toimijalle.

Kokemuksia toimintatutkimuksen pilotointivaiheesta

Hankkeessa päättymässä olevasta pilotointivaiheesta kerätään tutkimusaineistoa, jota analysoidaan ja raportoidaan hankkeen loppukautena. Pilottikauden jälkeen toiminnan kehittämisestä laaditaan suunnitelma, joka tukee jatkossa mallin laajentamismahdollisuuksia koko yliopiston sisällä. Pilotointi on edennyt pienin askelin eikä sudenkuopiltakaan ole täysin vältytty. Yhdeksi suurimmista haasteista näyttää nousevan osallistujien sitouttaminen toimintaan. Lisäksi on osoittautunut, että toiminnan toivotaan olevan enemmän henkilökohtaista konsultointia kuin vertaisryhmätoimintaa. Verkostotoiminnan yhdeksi keskeiseksi kulmakiveksi hankkeessa on noussut se, että verkoston jäsenten tieto ja kokemukset eivät kerry itsestään, vaan niiden kehittyminen edellyttää jokaiselta ver-koston toimijalta vapaaehtoista panostusta. Tässä vaiheessa tärkeä alustava havainto on, että osallistujien sitoutuminen aikatauluihin ja toimintaan vaatii sen, että he kokevat toiminnan aidosti hyödyttävän omaa työtään. Jos aitoa hyödyn tunnetta ei synny, ei omia aikaresurssejakaan olla valmiita panostamaan.

Pilotointivaiheen tulosten avulla on mahdollisuus kehittää verkostoitumismallia kontekstiin soveltuvammaksi ja joustavammaksi. Nykykokemusten valossa mallin käynnistäminen vaatii osallistujan henkilökohtaisen ja konkreettisen intressin opetuksen kehittämiseen ja sitoutumishalukkuuden kollegiaaliseen tiedon jakamiseen. Yksilöllisestä opetuksen kehittämisen ajattelutavasta on samalla siirryttävä yksikkökohtaiseen ja jopa yli yksikkörajojen tapahtuvaan toimintaan. Avoin tiedon jakaminen, avustaminen suvantovaiheiden ylityksissä ja yhteistyön vahvistaminen ovat tekijöitä, joi-den avulla uskomme saavuttavamme ryhdikästä verkostotoimintaa myös jatkossa.

Lähteet:

Brown, J.S. & Duguid, P. 2001. Knowledge and Organization: A Social-Practice Perspective. Or-ganization Science. 12, 2: 198-213.

Palonen, T., Hakkarainen, K., Talvitie, J. & Lehtinen, E. 2004. Network ties, cognitive centrality, and team interaction within a telecommunication company. Teoksessa H.P.A. Boshuizen, R.Bromme & H.Gruber (Eds.) Professional Learning: Gaps and Transitions on the way from Novice to Expert. Dordrecht: Kluwer Academic, 271-294.

Poell, R.F., Chivers, C.E., Van der Krogt, F.J. & Wildemeersch, D.A. 2000. Learning-network Theory. Organizing the Dynamic Relationships Between Learning and Work. Management Lear-ning. 31, 1: 25-49.

Ruotsala, R. & Saari, J. 2004. Verkostoitumisesta voimaa. Oppimisverkostot turvallisen työympäristön kehittämisessä. Työterveyslaitoksen julkaisuja. Vammalan kirjapaino Oy.