Toiminnan joustavuutta ja liikkuvuutta tukeva huomisen kampus
Tampereen yliopisto, Antti Syvänen, Jarmo Viteli
Tampereen teknillinen yliopisto, Hannu Eskola
Teknologiakeskus Hermia Oy, Ilkka Kaakkolammi
Toinennäkymä Oy, Carolina Pajula

Mobiilia ja langatonta teknologiaa toiminnan joustavuuden ja liikkuvuuden tukena voidaan lähestyä monelta eri suunnalta. Malleista on erotettavissa koristeteknologia (gift-wrapping, wrap-around model), teknologinen determinismi (techno-determinism, content + support model) ja rinnakkain kehittyminen (co-evolution, integrated model) (Stratmann, Kerres 2004; Fischer & Konomi 2005). Koristeteknologia viittaa teknologian käyttämistä tavalla, joka ei muodosta muun toiminnan kanssa toiminnallista kokonaisuutta. Teknologinen determinismi tarkoittaa teknologian itseisarvoista käyttöä, jossa uudet toimintatavat jyräävät vanhat. Rinnakkain kehittyminen tarkoittaa teknologian käyttöönoton vaikutusten tasapuolista huomioimista 1) muokaten eri medioiden suhdetta, 2) muokaten aiempia käsityksiä työstä, opiskelusta ja yhteistyöstä ja 3) synnyttäen uusia tapoja organisoida toimintaa.

Viime aikoina muutamat Suomen korkeakouluista ovat yhdessä kuntien, kaupunkien ja yritysten kanssa panostaneet voimakkaasti langattoman verkkoinfrastruktuurin ts. langattomien kampusten kehitystyöhön. Vaikka työ on keskittynyt erityisesti verkkoratkaisuiden kehittämiseen, ovat toimijat lähentyneet toisiaan prosessin kuluessa muillakin osa-alueilla. Esimerkiksi Turun Sparknet langattoman verkon kehitystyön kautta on Turun korkeakoulujen, kaupungin, lähikuntien ja yritysten välinen yhteistyö lisääntynyt. Jo varhaisessa vaiheessa eri toimijoita suunnitteluprosessiin mukaan ottamalla ja sitouttamalla voidaan löytää heitä motivoivat ja rajoittavat toteutuksen elementit, sekä paikallisen langattoman verkkototeutuksen mittakaavaedut. Langattoman kampuksen käsittäminen ensin sosiaalisena innovaationa teknisen sijaan tulee viemään konseptia pidemmälle ja laajentaa sen potentiaalista käyttäjäkuntaa kuin suunnittelemalla ja sovittamalla toimintaa valmiin teknisen ratkaisun ”päälle”.

Ulkomailla toteutetuissa kampusratkaisuissa yhteistyö yritysten kanssa on tapahtunut etupäässä suurten yritysten (mm. Hewlet-Packard, Palm) myöntämien grant-rahoitusten ja yksittäisten laajojen kehittämishankkeiden (mm. Cisco Intel Alliance, IBM, Apple) turvin. Näin on ollut aiemmassa Suomen Virtuaaliyliopiston selvityksessä käsiteltyjen (ks. Syvänen & Sariola 2005) Yhdysvaltalaisten yliopistojen lisäksi mm. Taiwanin National Central Universityn kokeiluissa sekä Ruotsissa Växjön ja Tukholman Handelshögskolanin yliopistoilla. Yllättävää kyllä, lähestymistapa, jossa langattoman verkon ja sen palveluiden kehittämisessä ovat mukana paikalliset yritykset, kunnat ja yhteisöt, on kansainvälisissä kokeiluissa yllättävän harvinainen. Kuitenkin vain omaksumalla näkökulma, jossa ratkaisu nähdään ensin sosiaalisena innovaationa teknisen sijaan, voidaan lisätä ratkaisun vaikuttavuutta.

Lähteet:

Fischer, G. & Konomi, S. (2005). Innovative Media in Support of Distributed Intelligence and Lifelong Learning. Teoksessa Ogata, H., Sharples, M., Kinshuk & Yano, Y. (eds.), Proceedings of the thrd IEEE International Workshop on Wireless and Mobile Technologies in Education 2005, Tokushima, Japan, s. 3-9. Los Alamitos, California: IEEE.

Stratmann, J. & Kerres, M. (2004). From virtual university to mobile learning on the digital campus: Experiences from implementing a notebook-university, Proceedings of the International Conference on Education and Information Systems, Technologies and Applications (EISTA 2004), Orlando, USA, July 21-25, 2004.

Syvänen, A. & Sariola, J. (2005).Langaton kampus Suomen yliopistoissa. Nykytila ja kehityshaasteet. Suomen virtuaaliyliopiston e-julkaisuja 13.