Tutoropettajien kehityskeskustelut edistämässä verkko-ohjauksen laatua
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Irja Leppisaari, Riina Helenius

Linkki esitysmateriaaliin

Verkko-ohjauksen laatu menestystekijänä

Laatu on noussut yhä kriittisemmäksi menestystekijäksi verkko-opetuksessa. Verkko-opetuksen laadunarviointi on kuitenkin keskittynyt toistaiseksi suuressa määrin sisällöntuotannon laadun arvioimiseen. Verkko-opetuksen laatua tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin ja nähdä, että myös opettajan toiminta, verkko-ohjaus on oleellinen osa sen kokonaislaatua.

Verkko-ohjauksen laatua, jota voidaan tarkastella opiskelijan ja opettajan kokemana ohjauksen mielekkyytenä, voidaan pitää yhtenä kriittisimmistä ja keskeisimmistä verkko-opetuksen menestystekijöistä. Tutkimusten mukaan opiskelijat tarvitsevat verkko-opinnoissaan aktiivista tukea, ei ainoastaan hyvin suunniteltuja sisältöjä (ks. esim. Dowling 2002; Cashion & Palmieri 2002; Simpson 2002; Leppisaari & Oja 2003). Opiskelijalla on oikeus ohjaukseen, verkossakin. Opettajan pedagoginen ajattelu vaikuttaa merkittävällä tavalla ohjauksen laatuun. Mielekkään verkko-ohjauksen kannalta on tärkeää, että opettaja tiedostaa pedagogisen ajattelunsa ja käyttöteoriansa sekä niiden vaikutukset päätöksiinsä ja ohjaukseensa. Mielekkään ja onnistuneen ohjaussuhteen edellytyksenä voidaan nähdä, että opettaja ymmärtää pedagogisten ratkaisujensa seuraukset teorian ohella myös käytännön toiminnan tasolla. (Ks. esim. Nevgi & Tirri 2003.) Pyrkiessään kohti mielekästä verkko-ohjausta opettaja on lisääntyvässä määrin myös opiskelija ja oppija omassa työssään.

Verkko-opetuksen tavoitteellisen kehittämisen näkökulmasta on oleellista, että opettaja pysähtyy tutkimaan toimintansa perusteita ja omaa tapaansa tehdä työtä. Opettajia tulisi kannustaa kohti tutkivaa ja reflektiivistä työotetta, joka merkitsee käytännössä ihmettelyä, pysähtymistä, kohtaamista ja uudelleen orientoitumista (ks. Ojanen 2000; Brown ym. 2004). Oman toiminnan taustalla olevien käsitysten tutkiminen avaa näkemään omat ”sokeat pisteet” ja myös muuttamaan niitä tarvittaessa (Ojanen 2000). Ihanteena on kasvuorientoitunut opettaja, joka omaa reflektiivisen, tutkivan ammatti- ja opettamiskäytännön. Tämän päivän ”tutkivan opettajan” työ voidaan Kansasen (2004) mukaan nähdä jatkuvana toimintatutkimuksena. Opettajan toimintaa ohjaava kriittinen tietoisuus (miksi teen niin kuin teen) uudistaa ajatusmalleja ja terävöittää tilanneherkkyyttä ja valmiutta toimivien ratkaisujen tekemiseen (Patrikainen 1999). Laajemmin tässä on kyse opettajien ohjauksellisen työotteen ja ohjauskompetenssin syventämisestä. Se edellyttää opettajalta tietoista älyllistä ponnistelua ja halua uudistaa omia työtapojaan saamansa palautteen pohjalta (ks. esim. Hounsell 2004). Pyrittäessä kehittämään työtä neuvotteluin, tarvitaan yksilöllisen reflektion lisäksi kollektiivista ja yhteistoiminnallista reflektiota.

AVERKOssa tutoropettajien kehityskeskustelu-pilotti

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun AVERKOssa, Avoimessa verkkoammattikorkeakoulussa toimii 50 tutoropettajaa, joista osa tehnyt jo vuosia ohjaustyötä. AVERKOssa kerätään jatkuvasti palautetta opiskelijoilta ja huomattavissa on, että opiskelijat antavat erityisen herkästi palautetta nimenomaan tutoroinnista; kiitosta laadukkaana ja mielekkäänä koetusta ohjauksesta, mutta myös kritiikkiä huonosti toteutetusta tai liian vähäisestä ohjauksesta. AVERKOn opiskelijapalautteen (Leppisaari & Oja 2003; Helenius & Oja 2004) mukaan tutoroinnissa on edelleen kehittämisen varaa.

Verkko-opetuksessa tarvitaan pedagogisesti ajattelevia, työkäytänteitään reflektoivia ja vuorovaikutustaidot omaavia opettajia. Inhimillinen, persoonallinen ja läsnäoleva ohjaus on mittava kehittämisen haaste verkossa (ks. esim. Kim 2004). Verkko-opettajan haasteena on oppia työskentelemään kehityshakuisesti ja löytää paikkoja työssä ilmenevien ongelmakohtien pohtimiselle ja reflektoinnille. Oman työn tutkimispaikkoja ovat esimerkiksi kehityskeskustelut koulutusorganisaation verkkopedagogisten asiantuntijoiden kanssa yksilö- ja ryhmätoteutuksina. (Leppisaari & Helenius 2005.)

AVERKOssa on syksyllä 2005 käynnistetty toimintamalli, jossa halutaan tukea tutoropettajien kehittymistä verkko-ohjauksessa käymällä säännöllisin väliajoin henkilökohtaisia kehityskeskusteluja jokaisen tutoropettajan kanssa. Kehityskeskustelujen tavoitteena on parantaa ohjausjärjestelmää ja sen laatua edelleen. Ohjauksen laadunarvioinnissa käytetään ja jatkokehitetään Leppisaaren ja Heleniuksen (2005) AVERKOssa toteuttaman tutkimuksensa pohjalta eriteltyjä mielekkään ohjauksen kriteerejä.

Tarkastelemme esityksessämme AVERKOn henkilöstön ja tutoropettajien välisiä syksyn 2005 ja talven 2006 (pilottivaihe) aikana pidettyjä kehityskeskusteluja (n. 15 kpl) toimintatutkimuksellisessa ja työn kehittämisen kontekstissa. Kehityskeskusteluiden tavoitteena on pohtia tutorointikäytäntöjä ja keinoja, joilla niitä voitaisiin yhdessä kehittää. Tutoropettajan tulisi tuntea AVERKOn tavoitteet ja tiedostaa omien tavoitteidensa kytkentä AVERKOn ja KPAMKin kokonaistavoitteisiin verkko-opetuksen kehittämisessä. Kehityskeskustelussa käydään läpi AVERKOn odotuksia tutoropettajilta ja selvennetään ohjauksen tavoitteita. Näin tutoropettaja voi pysähtyä miettimään ja itse arvioida tilannettaan ja vaikuttaa omaan kehittymiseensä. Lähtökohtana on oletus, että tutoropettaja haluaa tietää, missä hän on palautteen ja AVERKOn havaintojen mukaan saanut hyviä tuloksia ja missä tulosten odotetaan olevan parempia. Tavoitteena on avoin, kaksisuuntainen palaute ja vuorovaikutus jossa, paneudutaan ideoihin ja uusiin kehittämistarpeisiin. Näin voidaankin puhua samalla sekä yksilöllisestä että kollektiivisesta kehityskeskustelusta. Verkko-opetusta järjestävän organisaation näkökulmasta kehityskeskustelussa on kyse myös verkko-opetuksen johtamisesta ja sen laadun parantamisesta.

Puolentoista tunnin mittaiseen kehityskeskusteluun osallistuu AVERKOn henkilöstö (yliopettaja ja/tai erikoissuunnittelija, opintosihteeri ja IT-suunnittelija) kukin omasta työnkuvastaan käsin. Tutoropettajille lähetetään etukäteen kehityskeskustelulomake, jonka avulla opettajan tekemää itsearviointia hyödynnetään keskustelussa. Myös AVERKOon kohdistuvista odotuksista ja toiveista keskustellaan. Samoin voidaan kehittää opiskelijapalautteen käytön hyödyntämistä oman osaamisen lisäämisessä. Tavoitteena on, että tutoropettajassa syntyisi halu käyttää hyödyksi saamansa palaute oman verkko-opettajuutensa kehittämisessä. Kehityskeskustelut ovat vuoropuhelua ja kuuntelua, jossa molemmat osapuolet saavat ja oppivat. Yhdessä jaetaan onnistumisen elämyksiä ja pyritään ratkaisemaan työssä esiinnousseita ongelmia. Kehityskeskustelun kautta osapuolilla on keino vaikuttaa omaan työhönsä ja itsensä kehittämiseen yhteisten tavoitteiden pohjalta.

Johtopäätöksiä

AVERKOn toimintamallin mukaan henkilökohtaisia kehityskeskusteluja voidaan käyttää ja kehittää työvälineinä mielekkään verkko-ohjauksen edistämisessä. Parhaimmillaan mielekäs verkko-ohjaus lisääntyy kehityskeskustelujen tuloksena. Toimintamallin kautta AVERKO saa tietoa tutoropettajien tilanteesta ja heidän työnsä kehittämistarpeista. Kehityskeskustelut luovat edellytyksiä hyvälle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle ja vahvistavat sitoutumista tehtävään verkko-opettajana AVERKOssa. Tässä pilotissa luodaan ja kehitetään samalla opiskelijapalautelomaketta tutorointipalautteen näkökulmasta, kehityskeskustelun toteutusmallia ohjausta edistäväksi työkaluksi sekä mielekkään ohjauksen laatukriteeristöä. Kehityskeskustelumalli voidaan integroida toimivaksi osaksi hyvää verkko-opetuksen johtamista. Kasvu verkko-opettajaksi vaatii opettajalta sitoutumista pitkäjännitteiseen, reflektiiviseen ja prosessimaiseen oman työn kehittämiseen. Hyvä opettaja ei ole verkko-ohjaajana koskaan valmis, vaan hän on jatkuvasti matkalla kohti entistä parempia verkko-ohjauksen käytäntöjä.

Lähteitä:

Brown, M., Fry, H. & Marshall, S. 2004. Reflective practice. Teoksessa H. Fry, St. Ketteridge & S. Marshall (toim.) A Handbook for Teaching & Learning on Higher Education. London: RoutledgeFalmer. 215-225.

Cashion, J & Palmieri, P. 2002. The Secret is the Teacher. Australian Flexible Learning Framework. Australian National Training Authority. NCVER. Saatavilla: URL: http://www.ncver.edu.au/research/proj/nr0F03a.pdf Luettu 26.10.2005.

Dowling, C. 2002. Software agents and the ”human factor” in the electronic classroom. Proceedings ASET Conference 2002, Melbourne, 7-10 July. Saatavilla: URL: http://www.aset.org.au/confs/2002/contents.html Luettu 26.10.2005.

Helenius, R. & Oja, P. 2004. AVERKOn opiskelijapalaute 2002-2003. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Moniste.

Hounsell, D. 2004. The evaluation of teaching. Teoksessa H. Fry, St. Ketteridge & S. Marshall (toim.) A Handbook for Teaching & Learning on Higher Education. London: RoutledgeFalmer. 200-212.

Lankinen, P., Miettinen, A. & Sipola, V. 2004. Kehitä osaamista – hyödynnä kokemusta. Helsinki: Talentum.

Leppisaari, I. & Helenius, R. 2005. Mielekästä verkko-ohjausta etsimässä. Teoksessa I. Luoto & I. Leppisaari (toim.) Kasvamassa verkko-opettajuuteen. Saarijärvi: Gummerus. 164-180.

Kim, H-Y. 2004. The relationship between online teacher immediacy behaviors and online instructional effectiveness. In J. Nall & R. Robson (eds.) Proceedings of E-Learn 2004 conference, Vol. 3, November 1-5, 2004. Washington, USA, 1954-1959

Leppisaari, I. & Oja, P. 2003. Kokemuksia opiskelusta AVERKOssa. Hyväksytty esitys ITK-päivillä Hämeenlinnassa 11.4.2003. Teoksessa H. Turunen (toim.) Eväitä tulevaisuuteen. ITK - Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa - konferenssi 2003, Aulanko, Hämeenlinna, 9.–11.4.2003. Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B, 81.

Nevgi, A. & Tirri, K. 2003. Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-oppimisympäristössä – opiskelijoiden kokemukset ja opettajien arviot. Kasvatusalan tutkimuksia 15. Suomen kasvatustieteellinen seura. Helsinki.

Ojanen, S. 2000. Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Helsinki: Palmenia.

Patrikainen, R. 1999. Opettajuuden laatu. Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Jyväskylä: PS-KUSTANNUS.

Simpson, O. 2002. Supporting Students in Online, Open and Distance Learning. London: Kogan Page.