Uusi yhteisöllinen oppimiskulttuuri
Stadia, Hannele Kattilakoski, Leena Rekola, Hannele Virtanen-Vaaranmaa,
HUS, Östberg Maria

Linkki esitysmateriaaliin

Tietotekniikalta odotetaan ratkaisuja terveydenhuollon toimintojen ja rakenteiden uudistamiselle, palvelujen saumattomuudelle ja henkilöstön osaamisen vahvistamiselle. Tietotekniikan käyttöönotto kuitenkin vaatii uusien toimintamallien rakentamista. Uuma-Tiva hankkeessa vastattiin tähän haasteeseen ja tuloksena syntyi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian välinen uusi yhteisöllinen oppimiskulttuuri.

HUS:ssa käynnistyi 2001 sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun kokeilulain mukainen Uudenmaan aluehanke Uuma, jonka tavoitteena on kehittää ja toteuttaa innovatiivisia informaatioteknologiaa hyödyntäviä toimintamalleja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus Stakes käynnisti 2002 kolmivuotisen Tiva-hankkeen, jonka tavoitteena oli vahvistaa sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tietotekniikkavalmiuksia. Tarkoituksena oli kehittää henkilöstön tietoteknistä osaamista vastaamaan asiakaslähtöisiä, verkostoituneita toimintamalleja. Hankkeessa toteutettiin viisi alueellista pilottia, joista Uuma-Tiva oli yksi. Se toteutettiin HUS:n, Hyvinkään kaupungin perusturvakeskuksen, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja Stakesin yhteistyönä. Hanke käynnistyi keväällä 2003, pilotoi-tiin vuonna 2004 ja siinä kehitetyt toimintatavat vakiintuivat vuonna 2005.

Osana Uuma-Tiva hanketta suunniteltiin verkko-oppimisympäristö sairaanhoitajien, hoitotyön opettajien, HUS:n koulutus-ja kehittämistoiminnan yksikön ja tietohallinnon henkilöstön kiinteänä yhteistyönä. Rakennettiin kokonaisuus, joka soveltuu sekä opintojen loppuvaiheessa oleville sairaanhoitajaopiskelijoille että HUS:n päivystysalueilla uuteen työpaikkaan perehtyville sairaanhoitajille. Perehtyvien sairaanhoitajien tueksi koulutettiin mentorit, jotka olivat kokeneempia kollegoita. Haasteeksi suunnittelulle muodostui se, että verkko-oppimisympäristö tehtiin sekä oppilaitoksen että työelämän käyttöön. Oppilaitoksessa opiskelu tapahtuu tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti opintokokonaisuuksina ns. formaalisena oppimisena. Työelämässä oppimistarpeet syntyvät yhä enemmän kiireellisistä ja ajankoh-taisista ongelmista, joihin tarvitaan nopeasti vastauksia. Tällöin tarvitaan dynaamisia ja ajantasaisia informaalisia opetussisältöjä, -välineitä ja –menetelmiä. Suunnittelussa huomioitiin sekä formaali- että informaalioppiminen. Verkko-oppimisympäristön suunnittelua ohjasivat myös mielekkään oppimisen kriteerit. Erityisesti korostuivat aktiivisuus, jolloin oppija aktiivisesti työstää uutta opittavaa tietoa ja kontekstuaalisuus, jolloin pyritään siihen, että oppimistehtävät ovat todelliseen työelämään liittyviä. Lisäksi pyrittiin oppimisen siirtovaikutukseen, tällöin oppija pystyy soveltamaan oppimaansa uusissa ja erilaisissa tilanteissa. Oppimisympäristössä esimerkkipotilaana on ”Esko Virtanen”, joka sairastuu äkilliseen sepelvaltimokohtaukseen kotonaan. Sisältö rakentuu potilaan hoidon eri vaiheista ja etenee perehtyvän ja oppijan oppimispolkuna.

Verkko-oppimisympäristö tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet kehittää tietoteknistä osaamista. Samalla se valmentaa kaikkia oppimisympäristössä toimivia henkilöitä tulevaisuuden terveydenhuollon uusien teknologiasovellusten käyttöön. Työelämän eri osapuolten ja koulutusorganisaation yhteinen oppimisympäristö on yhtenäistänyt käytäntöjä sekä tukenut opiskelijaohjausta. Sairaanhoitajat ja opiskelijat voivat käydä kollegiaalista keskustelua. Asiantuntijuuden kehittymisen tukemiseksi verkkosovellus on antanut mahdollisuuksia ja välineitä osallistua asiantuntijoille tyypillisten aitojen ongelmien ratkaisemiseen ja organisaatioiden rajat ylittävään hoitotyön asiantuntijuuden jakamiseen.