Verkko-opetuksen laatujärjestelmää luomassa - oppimisympäristön osien kautta kohti laadukasta opetuksen kokonaisuutta
Helsingin yliopisto, Minna Vänskä

Linkki esitysmateriaaliin

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto on tarjonnut kokonaan verkkovälitteisiä etäopintoja jo vuodesta 1997. Verkko-opetus laajeni nopeasti: tarjonnassa on ollut keskimäärin 20 oppiainetta, joista noin puolessa perusopintojen kokonaisuus. Opettajia on ollut kymmeniä ja opiskelijoita noin kaksi ja puolituhatta lukuvuosittain.

Verkko-opetuksessa pyrittiin alun alkaen hyvään laatuun. Ensimmäisinä vuosina huomio kohdistui erityisesti verkko-oppimateriaalin laatutekijöihin sekä opetuksen suunnittelun ja toteutuksen organisointiin. Verkkokurssia ajateltiin projektina, jonka toteuttaa kurssitiimi jaetun asiantuntijuuden periaatteella: opettajan tukena toimii projektin koordinoija ja verkkopedagogiikan asiantuntija, www-suunnittelija, joka huolehtii oppimisympäristön teknisestä ja visuaalisesta rakentamisesta sekä kurssisihteeri, joka huolehtii opiskelijoiden neuvonnasta ja hallinnollisista palveluista. Tiimin toiminnasta tehtiin prosessikuvaus vaiheineen ja työnjakoineen, millä pyrittiin varmistamaan haluttua toimintakulttuuria.

Vuosi 2005 toi uusia haasteita. Verkko-opetusta oli tarjottu lähes kymmenen vuotta. Tuona aikana kursseja oli jatkuvasti kehitetty ja muokattu. Hyviä käytäntöjä oli hyödynnetty kurssien kesken, myös opiskelun ohjeita oli runsaasti. Oli syntynyt kymmenien kurssien ja lukemattomien yksityiskohtien kokonaisuus. Laadun hallinnasta oli tullut vähitellen yhä hankalampaa: kurssien määrä oli kasvanut koko ajan, henkilöstöä vaihtui tiimeissä, jolloin kursseihin liittynyttä hiljaista tietoa oli kadonnut matkan varrella. Käytössä olevan oppimisalustan mahdollisuuksia oli kursseilla hyödynnetty monipuolisesti ja eri tavoin, mutta tiettyjä oppimisympäristön peruspiirteitä pyrittiin joka kurssilla noudattamaan. Lopputulos oli, että kurssit olivat sisällöllisesti, visuaalisesti ja toiminnallisesti kirjava kokonaisuus. Tämä vaikeutti mm. henkilöstön perehdyttämistä, opiskelijoiden orientoitumista kunkin kurssin toimintakulttuuriin ja organisaation pyrkimystä entistä tehokkaampaan kurssien toteutukseen ja erityisesti laadun varmistamiseen. Samanaikaisesti tutkinnonuudistus pakotti arvioimaan koko verkko-opetustarjonnan sisällöt ja rakentamaan kurssit uudelleen. Miten työ onnistuisi muutamassa kuukaudessa, kun nykyinen tarjonta oli syntynyt vuosien kuluessa?

Ratkaisuksi muodostui verkko-oppimisympäristön koostamisen laatujärjestelmä. Tavoitteina oli:
- Kurssien oppimisympäristöjen haluttiin noudattavan tiettyä yhtenäisyyttä, mutta oppimisympäristön pitäisi myös mahdollistaa pedagogisesti erilaiset ratkaisut.
- Opiskelun ohjeistuksen tulisi olla aina ajantasaista eli päivitysten tulisi tapahtua helposti, ja kaikilta kursseilta pitäisi löytyä tietyt perusohjeet ilman inhimillisiä unohduksia. Toisaalta ohjeita pitäisi voida valita kunkin kurssin tarpeisiin – eikä niitä saisi olla liikaa.
- Oppimisympäristön pitäisi ohjata ja perehdyttää myös kurssitiimin jäseniä kurssin suunnittelussa, ettei lukuisten asioiden hallinta olisi pelkästään erillisen perehdytyksen varassa.
- Oppimisympäristöstä opettaja saisi myös vinkkejä opetuksen pedagogiseen suunnitteluun.
- Osallistuessaan useille verkkokursseille, opiskelija huomaisi nopeasti ympäristön tutut piirteet ja toisaalta erottaisi kunkin kurssin toiminnan erityispiirteet. Tutut piirteet toistuvat ympäristössä aina, olipa kyse monimuotoisesta kurssista tai kokonaan verkossa opiskeltavasta kurssista.

Suunniteltiin visuaalisesti ja rakenteellisesti yhtenäinen ”kurssipohja”, joka kopioidaan jokaisen kurssin alustaksi. Kurssipohja täydennetään kurssikohtaisilla ratkaisuilla. Oppimisympäristön rakentamisessa hyödynnetään aihioita, joita on kahta laatua: ns. pysyvät aihiot ja kurssin tarpeisiin muunneltavat aihiot. Ajattelutapa on lainattu oppimisiaihio-ajattelusta, mutta nyt aihioita käytetään kurssin opetuksen suunnittelun ja opiskelun ohjauksen tarpeisiin. Aihiot varmistavat kurssien peruslaatua ja ohjaavat opettajaa tutustumaan aiemmin tunnistettuihin hyviin käytäntöihin.

Pari esimerkkiä aihioista:
1) Muunneltavaa Tehtävänanto –aihiota hyödynnetään tehtävän laadinnassa. Aihio sisältää kysymyksiä, joiden avulla opettaja voi pohtia tehtävänantonsa vaikutuksia opiskelijan/opiskelijaryhmän toimintaan sekä nähdä, mitä eri tapoja on arvioida tehtävää ja antaa siitä palautetta.

2) Verkkotenttiä varten on kaksi aihiota: muunneltava aihio sisällöllistä kuvausta varten ja pysyvä aihio tenttikäytäntöjen ohjeistuksiin. Jos tenttikäytäntöohjeita joudutaan muuttamaan, pysyvä aihio päivitetään ja päivitykset näkyvät saman tien kaikilla niillä kursseilla, joihin kuuluu verkkotentti suoritustapana.

Opettajien sekä muiden kurssitiimiläisten perehdytystä varten on lisäksi tehty ns. Demokurssi, jossa esitellään ”kurssipohjaa” oppimisympäristönä sekä ympäristön eri kohdissa hyödynnettäviä aihioita. Lisäksi demokurssiin on upotettu verkko-opetuksen vinkkejä.

Kurssipohjat ja aihiot otettiin käyttöön syksyllä 2005. Aihioiden käyttö on nopeuttanut kurssiympäristöjen rakentamista, eikä kurssitiimeiltä vaadita yhtä paljon hiljaista tietoa kuin aiemmin. Aihiot mahdollistavat myös sen, että uudet oivallukset hyvissä käytännöissä dokumentoituvat nopeasti aihioita päivittämällä.