Tulevaisuuden visio oppimisesta?
Professori Kirsti Lonka, Helsingin yliopisto

Linkki esitysmateriaaliin

Perinteinen psykologinen näkökulma tarkastelee oppimista ja luovuutta kiinnittämällä huomiota ennen kaikkea yksilöllisten ja mielensisäisten tiedonkäsittelyprosessien luonteeseen, mitä kutsumme tiedonhankintavertauskuvaksi. Tyytymättömyys tällaiseen lähestymistapaan on saanut monet alan tutkijoista erittelemään korkeatasoiseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen liittyviä kulttuuriin osallistumisen ja kasvamisen prosesseja. Tällaista lähestymistapaa kutsumme osallistumisvertauskuvaksi (Sfard, 1998). Korkeatasoinen osaaminen välittyy omaksumalla kulttuurisia ajattelun ja toiminnan välineitä, osallistumalla jaettuihin sosiaalisiin käytäntöihin, sekä asteittain rakentamalla omaa identiteettiä. Tarkastelen tässä esityksessä joitain niitä näkökulmia, joita kulttuurinen osallistumisnäkökulma on tuonut liian yksilökeskeiseen käsitykseen asiantuntijuudesta, oppimisesta ja luovuudesta.

Erityisesti innovatiivisen asiantuntijuuden ja luovuuden ymmärtäminen vaatii näkökulmaa, jossa on mukana sekä yksilön osaaminen ja erityispiirteet että kulttuurinen tieto ja käytännöt. Mielensisäisen näkökulman ja osallistumista korostavan näkökulman lisäksi tarvitaan myös kolmas näkökulma, tiedon luomisen vertauskuva (Paavola, Lipponen & Hakkarainen, 2004, suomeksi esitelleet Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2004), joka pitää sisällään yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa tapahtuvan, joidenkin sosiaalisesti jaettujen tuotosten pitkäjänteisen kehittelyn (Paavola ja Hakkarainen, painossa). Mielensisäisten prosessien tai kulttuurisen vuorovaikutuksen sijaan tai lisäksi tarkasteluun nousee silloin se, miten ryhmät saadaan organisoitua siten, että yksilöllinen osaaminen palvelee yhteisöllisiä käytäntöjä ja päinvastoin. Huomio on keskitettävä silloin siihen, miten ihmisten vuorovaikutus tapahtuu yhteisesti kehitettävien kohteiden kautta. Toiminnan kohteena voi olla sosiaalinen toiminta ja käytännöt itsessään, mutta myös yleensä uudet luomukset, kuten jazzimprovisaatiot, teatterikappaleet, käsitteelliset luomukset tai tieteelliset artikkelit.

Tulevaisuuden visioon oppimisesta liittyy ajatus siitä, että oppimisen prosessi on parhaimmillaan keksimistä ja innovaatiota. Oppiminen ei rajoitu ainoastaan tiedolliseen tasoon, vaan siihen liittyy voimakkaasti osaamisen kehittäminen, kommunikaatiotaidot ja eettinen ajattelu. Oppimisen korkeimmat muodot liittyvät ilmiöön, jota voidaan kutsua viisaudeksi. Viisaus on kokonaisvaltainen tapa tarkastella ja lähestyä maailmaa. Siihen liittyy voimakkaasti käytännöllinen komponentti, kyky nähdä mikä on elämässä tärkeää ja ymmärtää elämän perustavaa laatua olevia käytäntöjä.

Perinteiset oppimismenetelmät ovat hyvin rajoittuneita suhteellisen ajattelun, innovatiivisuuden ja viisauden kehittämisessä. Sen sijaan autenttiset simulaatiot, kokemukselliset oppimismenetelmät ja tutkiva oppiminen voivat ratkaisevasti auttaa meitä uudistamaan käsitystämme oppimisesta. Oppimiseen liittyvä käsitteellinen muutos mielensisäisestä näkökulmasta tiedon luomiseen on vaikea saavuttaa teoreettisella tavalla. Tehokkaampi vaihtoehto on osallistua tiedon luomisen käytäntöihin, jotka avaavat ihmiselle mahdollisuuden kokemuksellisella tasolla ymmärtää, mitä yhteinen tiedonluominen voi hänelle antaa. Havainnollistan tätä lopuksi esimerkein, joissa moniammatillisen tiimin tehokasta toimintaa ja kommunikaatiota kehitetään simulaattorikoulutuksen avulla.

Kirjallisuutta:

Hakkarainen, K. (2003b). Kollektiivinen älykkyys. Psykologia 38, 6, 384-401.

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004) Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY.

Hakkarainen, Lonka, K., & Paavola, S. (painossa) Verkostoälykkyys: Välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimiseen. Teoksessa J. Virkkunen & R. Engeström (toim.) Välittyneisyyden uudet muodot.

Lonka, K., Hakkarainen, K., Ferchen, M., & Lautso, A. (2005) psykologia! Psyykkinen toiminta, oppiminen ja vuorovaikutus. WSOY.

Lonka, K., Hakkarainen, K., Paavola, S. & Wirtanen, S. (painossa) Kollektiivinen luovuus - and all that jazz? Professori Kari Uusikylän juhlakirja. PS-Kustannus.

Paavola, S. & Hakkarainen, K. (painossa). The Knowledge Creation Metaphor – An Emergent Epistemological Approach to Learning. Science & Education.

Paavola, S., Lipponen, L., & Hakkarainen, K. (2004). Modeling innovative knowledge communities: A knowledge-creation approach to learning. Review of Educational Research, 74, 557-576.

Sfard, A. (1998). On two metaphors for learning and the dangers of choosing just one. Educational Researcher 27(2), 4-13.