Avoimet ympäristöt ja valistunut kuluttaja - vai kansalainen?
Taideteollinen korkeakoulu, Teemu Leinonen

Kreikkalaisessa mytologiassa - Homeroksen mukaan - ”yläilmaa” jota jumalat hengittävät kutsutaan eetteriksi. Aristoteles liitti eetterin yhdeksi maailmankaikkeuden perusaineosaksi ilman, veden maan ja tulen lisäksi. Eetteri on Aristoteleella maailmankaikkeuden välittäjäaine. Viides elementti.

Digitaalista maailmaa voidaan hyvin kutsua aikakautemme eetteriksi. Kohtaamme sen kaikkialla. Valtaisia osa kaikesta kommunikaatiostamme tapahtuu jo digitaalisen ”eetterin” välittämänä: puhetta, kirjoitusta, kuvia jne. Kohta emme voi maksaa bussimatkaammekaan rahalla – tuolla teollisen kulutusyhteiskunnan ”eetterillä”. Tietoyhteiskunnassa suhteitamme ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin määrittelee rahan ohella ”digitaalinen välittäjä”. Kuluttajina ja kansalaisina kuitenkin tiedämme hämmästyttävän vähän tästä digitaalisesta eetteristä.

Miten kuluttajan tai kansalaisen tulisi suhtautua uuteen eetteriin? Tulisiko sitä säilöä sukanvarteen pahan päivän varalle vai laittaa maailmalle poikimaan?

Lähes kaikesta kommunikaatioistani voi syntyä tallenne johonkin minun asiasta mitään tietämättä. Tallenne voi syntyä paikkaan, jonne minulla ei edes ole pääsyä. Tallenne voi päättyy jonkun muun sukanvarteen. Riski minun puheeni, kirjoitukseni tai kuvani päätymisestä johonkin sellaiseen paikkaan, johon minulla ei ole kontrollia vähenee, jos toimimme hyvin avoimissa teknologisissa ympäristöissä. Avoimiin ympäristöihin on kuitenkin mahdollista rakentaa myös täysin turvallisia tapoja yksityiseen viestintään sekä yksinkertaisesti sopia, kuka saa tehdä mitäkin. Tekniikan toimivuus näiden sopimuksien mukaisesti voidaan sitten tarkistaa kenen tahansa toimesta.

Avoimiin teknisiin ympäristöihin liittyy myös sosiaalinen vastuu. Tieto- ja viestintäteknologialla voidaan tehdä paljon pahaa. Avoimessa ympäristössä pahan tekeminen kuitenkin tulee helpommin näkyväksi. Tällöin asiaan voidaan puuttua ja pohtia onko ongelma yksilöissä, järjestelmässä tai kummassakin. Samalla kuin pahan tekemisen mahdollisuus kasvaa myös kiinni jäämisen riski kasvaa. Avoimet tekniset ympäristöt ovat kuin antiikin kaupunkivaltioiden kohtaamispaikkoja, toreja (Agora). Toisten ihmisten ryöstäminen on aina ollut mahdollista siellä, missä ihmiset kokoontuvat. Toisaalta kiinni jäämisen riski myös kasvaa, kun väkeä on paljon koolla.

Kummassa sinä tunnet olisi turvallisemmaksi? Toripoliisilla varustetulla väentäyteisellä torilla vai syrjäisellä ja pimeällä kujalla?

Toimiminen avoimissa teknisissä ympäristöissä peräänkuuluttaa sekä valistunutta kuluttajaa että kansalaista. Valistunut kuluttaja suosii avoimia teknisiä ratkaisuja ja rakentaa niistä avoimia toreja joilla kohdata muita. Valistuneet, itsenäisen harkinnan kautta ohjautuvat, kansalaiset puolestaan toimivat vastuullisesti tällaisissa avoimissa ympäristöissä.

Digitaalinen maailma tarjoaa kaikille mahdollisuuden hengittää digitaalista eetteriä, jumalten yläilmaa. Edellyttääkö tämä Homeroksen jumalten kaukokatseisuutta, siis melkein jumalallista eettisyyttä? Onko meistä ihmislapsista tähän?