Tiedon omistaminen vaiko avoin innovaatio?
Helsingin yliopisto, Jussi Silvonen

Tietoyhteiskunnan kehitystä näyttää luonnehtivan joukko keskenään vastakkaisia käsityksiä tiedon luonteesta ja tiedon sääntelyn tavoista.

Toisaalla meillä ovat tiedon avoimuutta ja vapautta korostavat uudet teknologiat, joista internet on keskeisin. Uusien teknologioiden kehitys näyttää lupaavan aivan uudenlaatuisia mahdollisuuksia ihmisten väliselle kommunikaatiolle ja tiedon keskinäiselle jakamiselle. Juhlapuheet tietoyhteiskunnan kehityksestä korostavat sitä, että tiedosta on tullut keskeisin tuotannontekijä ja näin ollen on panostettava tietoon ja koulutukseen.

Toisaalla taas on nähtävissä raju pyrkimys tiedon yksityistämiseen erilaisten patentti- ja tekijänoikeussäädösten muodossa. Suomessa Lex Karpelan säätämisen yhteydessä käyty keskustelu tekijän- ja kuluttajanoikeuksien keskinäissuhteista teki näkyväksi tämän problematiikan. Tekijänoikeuksien kiristäminen näyttää tässä tapauksessa tapahtuvan kuluttajan oikeuksia kaventamalla ilman mitään takeita siitä, että alkuperäinen artisti on se, joka uudenlaisesta kansalaiskontrollista hyötyy.

Innovaatiotutkimuksessa on pitkään keskusteltu tiedon käyttäjien ja kehittäjien välisen tiedonkulun merkityksestä ja ongelmista. On tultu melko yleisesti siihen käsitykseen, että käyttäjien tieto on entistä keskeisempää uusien innovaatioiden synnyssä. Tekstiviesti on paradigma-esimerkki ennakoimattomasta, käyttäjien innovatiivisuuteen perustuvasta uudesta teknologian käyttötavasta. Innovaatiotutkijat ovatkin alkaneet kiinnittää huomiota siihen, että käyttäjien tiedon saaminen innovaatioiden perustaksi edellyttää vapaata tiedon liikettä käyttäjien ja kehittäjien välillä. On alettu puhua avoimista innovaatioista ja innovaatioiden demokratisoinnista tietotalouden kehityksen avainehtona.

Innovatiivisen taloudellisen toiminnan näkökulmasta katsottuna avoimen lähdekoodin ohjelmien edustama toimintatapa – ideoiden vapaa jakelu ja testaaminen verkossa – vaikuttaisi tulevaisuuden kehityksen kannalta lupaavammalta kehityssuunnalta kuin tiedon tiukkaan omisteistamiseen ja siten myös käyttäjien kontrollointiin perustuva toimintatapa.