Tietostrategiatyön haasteet ja apuvälineitä onnistumiseen
Liisa Huovinen, Helsingin opetusviraston mediakeskus

Linkki esitysmateriaaliin

Koulut ovat osana opetussuunnitelmaprosessia tehneet omat tietostrategiansa vuonna 2005. Tietostrategioiden arviointi on nostanut esille tiettyjä haasteita:
- strategioissa ei esitetä tavoitetilaa, visiota, johon pyritään
- strategia on nykytilanteen kuvaus, josta ei selkeästi ilmene, mitkä asiat vaatisivat kehittämistä
- strategiassa ei määritellä konkreettisia kehittämistoimenpiteitä eli mihin toimenpiteisiin ryhdytään ja millä aikataululla.

Opetushallitus on rahoituksellaan tukemassa Helsingin, Turun, Tampereen, Lempäälän ja Paimion yhteishanketta, jossa pyritään luomaan koulujen strategiatyöhön sellaisia apuvälineitä, joiden avulla strategia voisi konkreettisesti toimia muutoksen johtamisen apuvälineenä.

Hankkeessa on laadittu kunta/seutukunta- ja koulutason strategialle sisältörungot, joiden avulla voidaan ottaa esille strategiatyössä keskeisiä asioita siten, että kunta- ja koulutason välille syntyy myös jatkumo: kuntatason linjaukset vaikuttavat koulutason toiminnan suunnitteluun. Strategian sisältörungot on konkretisoitu kahdeksi vaihtoehtoiseksi esittämistavaksi, joista toinen on BSC-mallin mukainen ja toinen perinteinen taulukkomuotoinen esitys, jos BSC-kehikko ei ole kunnassa muuten käytössä. Tavoitteena on se, että strategia voi olla hyvinkin lyhyt asiakirja, mutta siinä otetaan kantaa oleellisiin asioihin konkreettisesti.

Opettajien ja oppilaiden osaamiskartoitukset?
Turkka Sinervo, Turun TOP-keskus

Esitysmateriaali linkkinämateriaali 1

Oleellisena osana tietostrategioiden toteutumisen varmistamista on suunnitelmallinen tulosten arviointi. Miten tuloksia voidaan mitata ja miten varmistetaan mittausten luotettavuus? Lisäksi ongelmana on myös se, miten kunnissa riittää resursseja arviointien toteuttamiseen. Laajamittaisia tilannekartoituksia paikan päällä kouluissa ja luokissa, oppituntien seurantana jne., on ainakin mahdotonta toteuttaa. Luontevimmat keinot kartoituksille löytynevät TVT:n itsensä tarjoamista sähköisistä verkkokyselyistä. Niillä on helppo tavoittaa kaikki opettajat ja oppilaat henkilökohtaisten sähköpostiosoitteiden tai oppimisalustan kautta.

Kun arviointimenetelmänä on itsearviointi, lienee selvää, ettei saatu tulos välttämättä anna kovin tarkkaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Suuri haaste onkin kartoitusten laatimisessa: miten kysytään oleellisia ja yhdenmukaisesti ymmärrettäviä kysymyksiä? Miten kysely laaditaan niin vastaajaystävälliseksi, ettei se työläydellään karsi vastaamista jne.?

Vastaamisvelvoite ja toteutusaikataulu on syytä määritellä kunnan TVT-strategiassa. Turussa osaamiskartoituksia on tehty jo useita vuosia, opettajille vuosittain ja vuorovuosin kuudennen ja yhdeksännen luokan oppilaille. Siinä vaiheessa kun TVT-opetuskäyttö on kouluissa saatu, ainakin osittain arkipäivän tasolle, on hyvä osaamiskartoituksen lähtökohta se, että vastaajat saavat kuvata sellaisia todellisia opetus- ja opiskelutilanteita, joissa TVT on ollut mukana, sen sijaan että kyseltäisiin vain tiettyjen ohjelmistojen käyttötaidoista tai käyttökertojen määristä. Kun nämä kuvaukset vielä kootaan, ja mielellään myös julkaistaan verkossa, niistä voivat muutkin opettajat ja oppilaat hyötyä, saada uusia vinkkejä ja rohkaistua itse uudenlaisiin TVT:n hyötykäyttöratkaisuihin.

Hyvien käytänteiden mallintaminen?
Minna Vikman, Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetuspalvelut

Linkki esitysmateriaaliin

Koulut ovat niveltäneet opetussuunnitelmien uudistamistyössä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategian ja opetussuunnitelman keskenään. Tieto- ja viestintätekniikan tulisi olla osa kaikkien oppiaineiden opetusta, mutta onko se? Pitäisikö sen edes olla, vai voidaanko osaamistavoitteet saavuttaa muuten? TVT-opetuskäyttöön liittyviä hyviä käytänteitä ja toteutusmalleja on vaikea löytää niin koulujen TVT-strategioista kuin koulujen opetussuunnitelmaan perustuvista toteutus- ja vuosisuunnitelmistakaan.

Rehtorit ovat osaamisen johtamisen kautta avainasemassa pedagogisten innovaatioiden levittämisessä ja koulun toimintakulttuurin kehittämisessä. Oppimisympäristösuunnittelu tulisi sisäistää keskeiseksi osaksi koulun opetussuunnittelua. Hyvällä johtamisella tuetaan yhdessä tekemisen ja osaamisen jakamisen kulttuuria sekä mahdollistetaan niukkojen tietoteknisten resurssien tehokas käyttö. Hyvien käytänteiden ja pedagogisten innovaatioiden levittämisessä tarvitaan kuntatasolla monenlaisia keinoja, sillä käytänteiden jakamiseen liittyy niin asenteellisia, teknisiä, tekijänoikeudellisia kuin toimintakulttuuriin liittyviä esteitä.

Turussa, Tampereella ja Helsingissä on tehty pitkäjänteistä työtä hyvien teknisten ja pedagogisten hyvien käytänteiden mallintamiseksi. Hyvään lopputulokseen voi päästä monella eri tyylillä ja monin eri keinoin. Resurssikeskusten verkosto –hankkeessa parhaat käytänteet julkaistaan osana hankkeen tuotosta.